Ulla Laisi

Olen v. 1972 syntynyt taiteilija. Asun Virolahdella, mutta sanon aina että en ole oikein mistään kotoisin. Olen taiteilijana jokseenkin monipuolinen, maalaan, kirjoitan, teen digitaalisia kuvia, videoita… Maalatessa akryylit ja vaneri ovat olleet kestosuosikkejani. Samoin muste, niin paperille kuin puulle on jaksanut monipuolisuudellaan kiehtoa minua pitkään. Uudempana juttuna ovat digimaalaukset ja kollaasit, joissa fuusioin valokuvaa ja maalausta eri tavoin.

Tämän näyttelyn teosten aiheena on hevonen. Olen itse hevosen omistaja, hevosaihe on taiteessani sellainen johon palaan aina muiden aihepiirien välissä uudelleen ja uudelleen. Vanha sanonta kehottaa: “Anna hevosen surra, sillä on suurempi pää.” Hevonen on minulle ystävä ja terapeutti. Se ulkoiluttaa minua, pitää huolta palautumisestani silloin kun en muuten muistaisi kiireitteni keskellä pysähtyä. Hevonen “pakottaa” läsnäoloon. Se vaatii ihmisen täyden huomion. Sitä pitää kuunnella, katsoa, koskettaa. Sen keho on lämmin, sen tuoksu on maadoittava. Sen kanssa on oltava hitaasti.

Hevonen edustaa jollain mystisellä tavalla vapautta. Ehkä sen liikkeet, voima. Ehkä se että se mukautuu ihmisen toiveisiin, mutta viime kädessä toimii vaistojensa mukaan. Vapauden vastapari on vastuu. Hevosen omistaminen on vastuun kantamista. On iso asia olla vastuussa toisen, aikuisen elävän olennon hyvinvoinnista. Sellainen vastuu haastaa myös itsetutkiskeluun. Hevosen kanssa omat kyvyt ja rajat tulee väistämättä käytyä läpi. Myös ne hetket jolloin omat taidot tai jaksaminen ei riitä, vaan on pystyttävä pyytämään apua. Samoin ne hetket kun on parasta sulkea korvat ulkomaailman ääniltä ja luottaa omaan vaistoon, tietämykseen ja intuitioon.
Näiden teosten kautta välittyvät hevosen kanssa koetut hetket, tunteet hevosta kohtaan, yhteys ihmisen ja eläimen välillä.

Palaa Poikilo-gallerian sivulle Poikilo-galleria – Poikilo
Poikilo-galleriaan on vapaa pääsy.